KKO:2002:2
- Asiasanat
- Pahoinpitely, Rangaistuksen mittaaminen
- Tapausvuosi
- 2002
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2000/288
- Taltio
- 132
- Esittelypäivä
A ja hänen miesystävänsä olivat pahoinpidelleet A:n seitsemänvuotiasta tytärtä aiheuttaen tälle kipua, pelkotiloja ja psyykkistä stressiä. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kuusamon käräjäoikeuden tuomio 12.5.1999
Käräjäoikeus katsoi syyttäjän ja asianomistajan syytteestä selvitetyksi, että vastaaja A oli 7.9.1998 Taivalkoskella hiuksista kiinni pitäen repinyt 7-vuotiaan tyttärensä X:n ulos autosta ja sen jälkeen puristanut kurkusta niin, että hengitys oli vaikeutunut. Kun X usean tunnin piileskelyn jälkeen oli uskaltautunut kotinsa pihamaalle, olivat A ja hänen miesystävänsä B uhkaavaan sävyyn komentaneet X:n sisälle, jossa kova kielenkäyttö oli jatkunut. X oli halunnut nukkumaan, ja vaikka oli myöhäinen ilta, oli B estänyt nukkumaanmenon sekä läpsinyt X:ää avokämmenellä useita kertoja kasvoihin. Sitten kun X oli ollut omassa sängyssään, oli B ottanut hänet sieltä ylös ja pudottanut WC:n lattialle. Paikalle oli tullut A, joka oli kädellään läimäyttänyt X:ää takaraivoon niin, että hän oli tuntenut pyörrytystä. Myöhemmin B oli uhannut hakata X:ää kädessään olleella laturin johdolla. Kuvatulla tavalla menetellessään A ja B olivat tahallaan tehneet X:lle ruumiillista väkivaltaa aiheuttaen kipua sekä vahingoittaneet hänen terveyttään aiheuttaen mielenterveyden häiriöitä, jotka olivat ilmenneet pelkona, mahakipuna ja psyykkisenä stressinä. Näistä syistä käräjäoikeus luki A:n ja B:n syyksi pahoinpitelyn.
Käräjäoikeus totesi, että A oli repinyt tai pitänyt X:ää hiuksista kiinni sekä lisäksi ottanut poliisitutkintapöytäkirjan mukaan X:ää pihalla kaulasta kiinni ja kuristanut käsin niin, että X:n oli ollut vaikea hengittää. B oli läpsinyt X:ää avokämmenellä samoin poliisitutkintapöytäkirjaan merkityn X:n kertomuksen mukaan ehkä neljä kertaa ja läpsimisestä oli aiheutunut kipua. X:n kertoman mukaan A oli läpsäyttänyt kädellä takaraivoon niin että X:ää pyörrytti. Pahoinpitelystä aiheutuneesta kivusta vaadittua korvausta 1000 markkaa käräjäoikeus piti kohtuullisena. Lääkärinlausunnon perusteella käräjäoikeus katsoi lisäksi, että X:lle oli aiheutunut pelkotiloja, unettomuutta ja psyykkistä stressiä. Käräjäoikeus piti tästä vaadittua 9 000 markan korvausta kohtuullisena.
Rangaistuksen määrää harkitessaan käräjäoikeus totesi, että vastaavanlaisesta pahoinpitelystä oli normaaliolosuhteissa seuraamuksena sakkorangaistus. Kyseessä oleva teko oli kuitenkin tavanomaisesta pahoinpitelystä täysin poikkeava. Pahoinpitely oli kohdistunut turvattomaan 7-vuotiaaseen tyttöön. X:n oman äidin A:n ja tämän miesystävän käytös oli ollut sellaista, että X:llä oli ollut täysi syy uskoa ja pelätä sitä, että hänet tapahtuneen kiukuttelun jälkeen "hakattaisiin" kotona.
Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kyse oli varsin vakavasta teosta ja tapahtumasta, joka ei ollut enää sakoilla sovitettavissa. Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus A:n osalta oli 3 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus ja B:n osalta 60 päivää vankeutta.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Ville Konsén sekä lautamiehet.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 16.2.2000
Hovioikeus, jossa A ja B hakivat muutosta, totesi, että vastaajien syyksi luetuista teoista tuomitaan yleisen rangaistuskäytännön mukaan seuraukseksi sakkoa. Rikoslain 6 luvun 1§:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa tekijän syyksi luetun rikoksen vaarallisuuteen sekä siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen.
Pahoinpitelyn kohteena oli ollut vastaajien luona asunut A:n 7-vuotias lapsi. Pahoinpitely oli siten kohdistunut turvattomassa asemassa olleeseen henkilöön. Tästä vastaajien syyksi luetun rikoksen moitittavuutta ilmentävästä seikasta huolimatta käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden liian ankara suhteessa pahoinpitelyn teonkuvaukseen. Tähän nähden sakkorangaistus oli riittävä seuraamus.
Lääkärinlausunnon ja todistajien kertomusten perusteella X:llä oli selvitetty olleen pahoinpitelyn jälkeen pelkotiloja, psyykkistä stressiä ja unettomuutta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla X:llä oli siten oikeus saada korvausta pahoinpitelystä hänelle aiheutuneesta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä. Kohtuulliseksi korvaukseksi kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä hovioikeus arvioi 4 000 markkaa.
Näillä perusteilla hovioikeus alensi A:lle ja B:lle tuomitut rangaistukset 60 päiväsakon määräisiksi sakkorangaistuksiksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola ja Ritva Supponen sekä esittelijä Pirkko Lonnakko.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa.
Syyttäjä vaati, että A ja B tuomitaan sakkorangaistusten asemesta käräjäoikeuden heille tuomitsemiin vankeusrangaistuksiin.
A ja B vastasivat syyttäjän valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Korkeimmassa oikeudessa on enää kysymys siitä, ovatko hovioikeuden A:lle ja B:lle tuomitsemat rangaistukset oikeudenmukaisessa suhteessa heidän syykseen luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen ja siitä ilmenevään syyllisyyteen.
A:n ja B:n suorittama pahoinpitely on kohdistunut A:n seitsemänvuotiaaseen lapseen. Pahoinpitely on tapahtunut muun muassa puristamalla lasta kurkusta, repimällä hiuksista, läpsimällä avokämmenellä kasvoihin ja takaraivoon sekä pudottamalla lasta lattialle ja uhkaamalla häntä väkivallalla. Väkivallan seurauksena lapselle on aiheutunut kipua, pelkotiloja ja psyykkistä stressiä.
Rangaistusseuraamusta harkittaessa ei tässä tapauksessa voida nojautua pahoinpitelyrikoksia koskevaan yleiseen rangaistuskäytäntöön. Lapseen kohdistuneessa pahoinpitelyssä teon vahingollisuus ja vaarallisuus on suurempi kuin tapauksissa, joissa tekijä ja teon kohde ovat tasavertaisemmat. Sakkorangaistus ei ole A:n ja B:n syyksi luetusta rikoksesta riittävä.
Rikoslain muuttamisesta 14.6.2001 annetulla, 1.9.2001 voimaan tulleella lailla (520/2001) rikoslakiin on lisätty 2b luku, joka sisältää säännökset ehdollisesta vankeudesta. Koska Korkeimman oikeuden arvion mukaan tekohetkellä voimassa olleen ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain soveltaminen ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin 1.9.2001 voimaan tulleet uudet säännökset, asiassa sovelletaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin perusteella ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan tuomittujen rangaistusten osalta.
A tuomitaan 3 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on ehdollinen Korkeimman oikeuden tuomion antamispäivästä alkavin ja 28.2.2003 päättyvin koetusajoin.
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
B tuomitaan 60 päiväksi vankeuteen. Rangaistusta on kohtuullistettu. Otettu huomioon Rovaniemen hovioikeuden tuomio 1.7.1999.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Markku Vuorela.